Tämä on aihe, josta voin puhua, kirjoittaa ja keskustella loputtomiin. No, niin kai teenkin, yhdestä jos toisestakin kantista 😄
Sinun kirjoituksessa on niin monta mielenkiintoista kulmaa, että kaikkiin niistä en nyt tartu, mutta nostan tämän lisänä: JA. Mun kokemukset valaistumisesta, henkisyyden karisemisesta ja elämästä sen jälkeen kietoutuvat tavalla tai toisella ja-käsitteeseen. Minä olen ja, elämä on ja – ei jotain puritaanista yhtä ja tiettyä (ihan viimeiseksi täydellistä). Elämä on unta, illuusiota, harhaa JA samalla mitä konkreettisin ja todellisin kokemus. Yhtäaikaa voi olla äreä ja valaistunut – on ihmisen keksimä homma laittaa hyvä-huono lappuja (tämänkin) mitä luonnollisimman olemisen päälle.
Ah, kiitos tästä! Todella mainio pointti tuo JA! Kun dualismi putoaa, jää vain se, mikä sisältää kaiken. Tänään juuri kouluttajani totesi, että vaikka ihminen oivaltaisi ykseyden, maailmassa selviytyäkseen hän kuitenkin tarvitsee kokemuksen erillisyydestä ja kaikki ne tunteet, jotka suojelevat häntä.
Aivan superkiinnostavaa! Samaistun tosi moneen tässä, ainakin omalla kohdalla henkisyyteen ja erilaisiin filosofioihinkin tutustuminen kävi trauman kautta, sitten tuli nihilismi/kyynisyys, sitten terapia, sitten sitä tätä ja tuota. Kiitos loistavasta tekstistä ja myös tästä kirjanostosta. Laitoin sen kirjastosta varaukseen. 👌 (vai aiheen hengessä: 🙏)
Kiitos! 🙏❤️ Näin se monesti menee, ja kuten kirjassakin sanottiin, niin trauman kautta sitä hanakasti tarttuu kaikkiin oljenkorsiin löytääkseen sen jonkin, joka vapauttaa. Matkalla on onneksi hieno tilaisuus oppia tuntemaan itsensä.
Tämä on aihe, josta voin puhua, kirjoittaa ja keskustella loputtomiin. No, niin kai teenkin, yhdestä jos toisestakin kantista 😄
Sinun kirjoituksessa on niin monta mielenkiintoista kulmaa, että kaikkiin niistä en nyt tartu, mutta nostan tämän lisänä: JA. Mun kokemukset valaistumisesta, henkisyyden karisemisesta ja elämästä sen jälkeen kietoutuvat tavalla tai toisella ja-käsitteeseen. Minä olen ja, elämä on ja – ei jotain puritaanista yhtä ja tiettyä (ihan viimeiseksi täydellistä). Elämä on unta, illuusiota, harhaa JA samalla mitä konkreettisin ja todellisin kokemus. Yhtäaikaa voi olla äreä ja valaistunut – on ihmisen keksimä homma laittaa hyvä-huono lappuja (tämänkin) mitä luonnollisimman olemisen päälle.
Ah, kiitos tästä! Todella mainio pointti tuo JA! Kun dualismi putoaa, jää vain se, mikä sisältää kaiken. Tänään juuri kouluttajani totesi, että vaikka ihminen oivaltaisi ykseyden, maailmassa selviytyäkseen hän kuitenkin tarvitsee kokemuksen erillisyydestä ja kaikki ne tunteet, jotka suojelevat häntä.
Aivan superkiinnostavaa! Samaistun tosi moneen tässä, ainakin omalla kohdalla henkisyyteen ja erilaisiin filosofioihinkin tutustuminen kävi trauman kautta, sitten tuli nihilismi/kyynisyys, sitten terapia, sitten sitä tätä ja tuota. Kiitos loistavasta tekstistä ja myös tästä kirjanostosta. Laitoin sen kirjastosta varaukseen. 👌 (vai aiheen hengessä: 🙏)
Kiitos! 🙏❤️ Näin se monesti menee, ja kuten kirjassakin sanottiin, niin trauman kautta sitä hanakasti tarttuu kaikkiin oljenkorsiin löytääkseen sen jonkin, joka vapauttaa. Matkalla on onneksi hieno tilaisuus oppia tuntemaan itsensä.
Ehkä minullakin henkinen kasvu on vielä hakusessa mutta tuossa oli hyviä pointteja